7 Suurten eläinryhmien siirtäminen
7.1 tilojen suunnittelu ja käsittelyvälineet
Eläintenkäsittelyjärjestelmä muodostuu rakenteista, välineistä ja henkilökunnasta. Hoitaja voi kontrolloida yksittäisiä eläimiä, mutta ryhmien liikkeet tulisi hallita oikeanlaisilla rakenteilla. Tilat suunnitellaan niin, että eläimet eivät pysty kääntymään siirtoreitillä takaisin. Kääntyminen estetään pitämällä eläinten kulku vapaana eteenpäin ja sulkemalla tie niiden takana. Kaikkien seinämien tulisi olla kiinteitä (Gonyou 1997, Grandin 1998).
Siirtäminen on helpointa loivaan ylämäkeen ja kohti valoisampaa tilaa (Gonyou 1997). Valo ei saa häikäistä eläimiä. Paras valaistus on loisteputki, jokka valaisee ylhäältä tekemättä voimakkaita varjoja. (Grandin 1998).
Huonosti suunnitellut tilat aiheuttavat sähköpiiskan käyttötarvetta. Kaikki uudet asiat aiheuttavat pelkoa ja siten helposti jähmettymisen ja kääntymisen. Reitti tuleekin kulkea läpi etukäteen niin, että sitä tarkastellaan eläinten silmin. Eläimiä mahdollisesti pelottavat tai erityisesti kiinnostavat kohteet poistetaan. Nauta ja sika katsovat suoraan pelon tai mielenkiinnon kohdetta päin, mikä helpottaa kohteiden löytämistä jälkikäteen (Grandin 1998).
Hyviä välineitä eläinten käsittelyyn ovat muovimelat, -liput ja -läpsyttimet, jotka näkyvät keppejä tms. paremmin. Välineitä käytetään eläimen pakoalueella liikuttamaan ja kääntämään. Sähköpiiskaa ei tulisi käyttää (Grandin 1998).
7.2 Suurten eläinryhmien siirtäminen käytännössä
Eläin voi pelästyä silmänräpäyksessä. Pelästyneen eläimen rauhoittaminen käsiteltävään mielentilaan on vaikeaa. Pelko liikuttaa eläimiä tehokkaasti, mutta vaikeuttaa liikkeen ohjaamista tiettyyn suuntaan sekä eläimen pysäyttämistä tai kiinniottoa (Gonyou 1997).
Eläimiä liikutetaan rauhallisesti, hitaalla kävelyvauhdilla. Hoitaja ei saa tehdä äkillisiä liikkeitä. Kiihtynyt tai pelokas eläin pelästyy helpommin. Siirtotyössä vältetään kaikkia kovia ääniä kuten huutamista, viheltämistä ja piiskan paukuttelua, metallin kilinää ja hydrauliikka-ääniä. Nauta on ihmistä herkempi korkeille frekvensseille (Grandin 1998).
Nauta liikkuu paremmin, jos takana on tilaa. Siirtokujalla kannattaa avata väliportteja. Siirtokujan ulkopuolella hoitaja kävelee eläinten menosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Eläin liikkuu eteenpäin hoitajan ohittaessa eläimen lavan kohdalla olevan tasapainopisteen. Hoitajan ollessa eläimen pakoalueella (pakoetäisyyttä lähempänä) nopeampi liike saa eläimenkin liikkumaan nopeammin. Jatkuva paine pakoalueella on kuitenkin virhe. Eläimen eteenpäin suuntautuva liike aloitetaan ottamalla askel pakoalueen ulkopuolelta pakoalueelle niin, että pysytellään tasapainopisteen takana (Grandin 1998).
Kolme tai neljä eläintä liikkuu paremmin rinnakkain kuin yksi. Kriittisissä kohdissa eläimet on helpointa siirtää yksitellen peräkkäin. (Hutson and Hitchcock, 1978). Teurassiat lastataan autoon kolmen - kuuden yksilön ryhminä. Lihanautoja siirretään niin pieninä ryhminä, että ne liikkuvat hyvin. Suoraan kuljetusautoon menevä kulkutie täytetään vain puolilleen (Grandin 1998).
Kokoomakarsina täytetään vain puolilleen, korkeintaan kaksi kolmasosaa. Eläimiä käsitellään pieninä ryhminä, ja niillä tulee olla tilaa kääntyä. Liikkuvaa porttia ei käytetä sitä eläinten eteenpäin työntämiseen (Grandin 1998).
Laumaeläinten seuraamiskäyttäytymistä kannattaa käyttää hyväkseen. Kokoomakarsinaa ei tule täyttää ennen kuin siitä pois johtava kujanne on puolityhjä. Sopivan tyhjään tilaan lauma siirtyy johtajan perässä. Jos kujanne on täysi eläimet kääntyvät.
Eläimiä ei saa milloinkaan eristää, sillä ne stressaantuvat voimakkaasti (Grandin 1998).
Neljässä suuressa lihasika- ja nautakasvattamossa sähköpiiskan käyttö väheni 63 prosentista 16 prosenttiin siirrettävistä eläimistä viidentoista minuutin käsittelyluennon jälkeen. Annetut ohjeet olivat seuraavat: täytä kokoomakarsina vain puolilleen ja kosketa eläimen takapuolta kertaalleen ennen kuin käytät sähköpiiskaa (Grandin 1997b).
7.3 Naudan ja sian kiinnipitäminen
Kiinnipito on kotieläimille voimakas stressitekijä, sillä se vie yksilöltä oman elämän kontrollin. Kesyn naudan kiinnipitoon käytetään sierainpihtejä tai riimua. Sian tai vähemmän kesyn eläimen näkyvyys estetään niin, että vapaata pakoreittiä ei näy. Naudan pakkopilttuun seinämien tulisi olla kiinteitä tai sellaisia, että nauta ei pilttuuseen tullessaan näe ihmistä. Sian kiinnipitoon käytetään ohjauslevyjä (Grandin 1998)
Jos eläintä pidetään kiinni paineen avulla pakkopilttuussa tai levyjen avulla painetta lisätään aina rauhallisesti, ei yhdellä äkillisellä liikkeellä. Eläimen rimpuillessa painetta vähennetään niin, että eläimellä on mahdollisuus rauhoittua. Pitävä pohja on erittäin tärkeä tekijä eläimen pelästymisen ehkäisyssä (Grandin 1998).
7.4 Vapaana kasvatettavien nautojen käsittelyn erityispiirteet
Nautojen vapaa kasvatus saattaa johtaa hyvinvointiongelmiin. Ihmiskontaktien ollessa vähäisiä kesyyntymistä ei tapahdu, ja käsittely on eläimille pääasiassa epämiellyttävää. Vain osittain kesyyntynyt nauta kokee kaikki sille tehtävät toimenpiteet erittäin stressaavina. Lyhytaikaisilla positiivisen käsittelyn jaksoilla eläinten nuoruudessa voidaan kuitenkin vähentää myöhemmän käsittelystressin voimakkuutta. Geneettiset tekijät tärkeitä määräävät miten vapaana pidettävä eläin kestää käsittelyä, joten sopivan rodun valinta on tärkeää (LeNeindre ym. 1996).
