1 Kotieläinten laumakäyttäytyminen
1.1 laumakäyttäytyminen
Käyttäytyminen on toimintaa, jonka avulla yksilö pyrkii tyydyttämään fysiologisia tarpeitaan, tuottamaan mielihyvää ja muuttamaan olosuhteita edullisemmiksi (Castrén 1997).
Kotieläimet ovat laumaeläimiä. Laumassa on tarkka arvojärjestys, ja kaikki toiminnot pyritään suorittamaan samanaikaisesti. Nauta elää luonnossa 15-80 yksilön ryhmässä. Naaraat ja aikuiset sonnit muodostavat omat laumansa. Yksinäinen sonni voi myös toimia pienemmän ryhmän johtajana (Castrén 1997).
Luonnonoloissa elävät siat muodostavat ryhmiä joihin kuuluu muutama emakko ei vielä sukukypsine jälkeläisineen. Karjut elävät omissa laumoissaan, ja ne hakeutuvat emakoiden läheisyyteen vain kiima-aikoina (Castrén 1997).
Ryhmän koostumuksen muutokset johtavat valtataisteluihin, erityisesti urosten välillä. Kotieläimiä kannattaa aina käsitellä ryhmänä, sillä ne seuraavat mielellään toisiaan ja hätääntyvät joutuessaan eristyksiin (Holmes 1991).
1.2 pakoetäisyys
Eläin pakenee ihmistä tämän ollessa liian lähellä. Tämä ns. pakoetäisyys on selkeästi mitattavissa, ja sitä käytetään ihmiseen kohdistuvan pelon mittarina. Kokeneet hoitajat käyttävät pakoetäisyyttä eläinten liikuttamiseen ja rauhoittamiseen. Pakoetäisyys vaihtelee erittäin paljon yksilöiden välillä ja jopa samalla yksilöllä eri ajankohtina (Grandin 1998).
Pihatossa olevilla lypsylehmillä pakoetäisyys on yleensä yli yhden metrin. Täysin kesyillä hevosilla, emakoilla tai parressa pidettävillä lypsylehmillä pakoetäisyys on kutistunut nollaan (Holmes 1991).
