• ALOITUSSIVU
• ELKE-HANKE
• HÄN-HANKE
• Sivukartta
• TIEDOTTEITA

Mari Utriainen

Lypsykarjojen terveydenhuoltohankkeet

Tiivistelmä

Lypsykarjojen terveydenhuoltoa kehittäviä hankkeita on toteutettu koko maan kattavasti. Osalla alueista hankkeet on jo viety loppuun. Lounais-Suomen alueella terveydenhuollon kehittäminen on liitetty tilojen laatujärjestelmien kehittämiseen. Tässä selvityksessä hankealueilla (10 aluetta) osallistuvien tilojen osuus vaihteli 5-39 %.

Kaikkien hankkeiden toimintaperiaate oli antaa tuottajille koulutusta terveydenhuollosta joko kurssimuotoisena tai yksittäisinä koulutuspäivinä. Eläinlääkäreille oli tarjolla vaihtelevassa määrin koulutustilaisuuksia eri hankkeissa. Hankkeesta riippuen terveydenhuoltoeläinlääkäri tai tilan oma eläinlääkäri teki tilakäynnin ja terveydenhuoltosuunnitelman tilalle. Tilan muut neuvojat osallistuivat toimintaan erilaisin panoksin eri hankkeissa. Terveydenhuoltotyön jatkuminen jäi tilan ja oman eläinlääkärin väliseksi asiaksi. Noin puolet tiloista jatkoi hankkeen jälkeen terveydenhuoltoa (puhelingallup: 19 eläinlääkäriä, noin 240 terveydenhuollon aloittanutta tilaa).

Hankkeiden avulla kansallisen terveydenhuollon käyttöön tuotettiin tilatason tietojen keräily- ja käsittelymalleja, yhteistyömalleja, koulutusmateriaalia ja terveydenhuollon arviointeja. Tiedon keräilymalleista esimerkkejä ovat Lypsykarjan terveydenhuolto -työkirja ja uudempana välineenä esitäytetty Pro Terveys -tilakäyntikaavake. Kaikissa hankkeissa tuotettiin ja harjoiteltiin käytännön toimintamalleja erityisesti hankealueille. Hyväksi todettuja käytäntöjä olivat tuottajan ja tilan oman eläinlääkärin aktivoiminen sekä tiivis yhteistyö muun neuvonnan kanssa.

Kehitettäväksi jäi asiakasystävällisempi tilakäyntikaavakkeen malli, joka ohjaisi tekemään enemmän arvioita ja ohjeita tiloille. Toimintamalleista vaikeaksi ja lisää harjoittelua vaativaksi koettiin yhteistyö eri neuvojien välillä. Käytännön harjoittelua yhteistoiminnasta tarvitaan. Lisäkoulutusta todettiin tarvittavan kaikille tilan kehittämisessä mukana oleville. Kunnaneläinlääkärien mahdollisuudet varata terveydenhuoltotyölle aikaa vaihtelivat runsaasti. Kuntiin kohdistuva informointi resurssitarpeesta oli yksi keino saada terveydenhuoltotyötä toimivammaksi. Terveydenhuoltosuunnitelmien päivittämisen koordinointia kaivattiin hankkeissa. Nautojen terveysseurantajärjestelmää ollaankin parhaillaan kehittämässä.

Tilojen lukumäärän lisääminen terveydenhuollon piiriin hankkeiden jälkeen on haaste. Siihen pitää pyrkiä ottamalla huomioon tilojen erilaiset lähtökohdat ja tarjota vaihtoehtoja erilaisiin tarpeisiin.

Raportissa mukana olevat hankkeet

Tässä raportissa käsitellään Pohjanmaan, Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen alueilla toimineiden lypsykarjatilojen terveydenhuoltoa kehittävien hankkeiden toimintaa (luettelo hankkeista raportin lopussa). Tällä hetkellä lypsykarjatilojen terveydenhuollon kehittämisprojekteja on käynnissä Lapissa, Kainuussa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Hämeessä ja Uudellamaalla. Jatkohankkeita on lisäksi Pohjanmaalla ja Savossa. Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen sekä Satakunnan alueella terveydenhuollon kehittämistä on tehty tilojen laatujärjestelmiin liittyvien koulutusten yhteydessä. Näissä laatuhankkeissa terveydenhuollon osuus on pieni ja tuloksia on saatavilla vain Maito Auran laatuhankkeen alueelta.

Hankkeiden yleisiä tavoitteita ja saavutuksia

Kaikkien hankkeiden tavoitteena oli jatkuvan terveydenhuoltotyön aloittaminen tiloilla ja myös samalla sen kytkeminen tilojen laatujärjestelmiin kouluttamalla tuottajia. Kiinnostusta terveydenhuoltotyöhön oli enemmän kuin aktiivisuutta aloittaa työ käytännössä. Määrälliset tavoitteet koulutuksiin osallistuvista tuottajista ylitettiin selvästi kaikissa hankkeissa, missä sellaisia tavoitteita oli asetettu. Asetetut tavoitteet käytännön terveydenhuoltoon osallistuvien tilojen määristä vaihtelivat 5%:sta 40%:iin alueiden kaikista tiloista terveydenhuollon hankkeissa. Osallistuneiden tilojen määrä vaihteli 5%:sta 26 %:iin hankealueesta riippuen (Taulukko1). Maito Auran laatukoulutukseen liittyen tehtiin 39%:lle alueen tiloista terveydenhuoltosuunnitelma. Eri aikoina toimineet hankkeet menevät osittain alueellisesti päällekkäin. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa päästiin osallistumisprosentissa neljäsosaan tiloista.

Terveydenhuoltokäyntien jatkumista tuettiin suunnitelmallisesti kolmessa terveydenhuollon hankkeessa: Seurantakäynti tehtiin Etelä-Pohjanmaalla lähes kaikille osallistuneille ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalassa kolmasosalle tiloista. Maito Auran alueella yli puolelle tiloista tehtiin seurantakäynti. Hankkeiden jälkeenkin terveydenhuolto jatkuu tiloilla, muttei läheskään kaikilla. Puhelingallupin, joka tehtiin 19 eläinlääkärille 9 eri alueelle (yhteensä noin 240 terveydenhuoltoon osallistunutta tilaa), mukaan noin puolet hanketiloista oli jatkanut hankkeen jälkeen terveydenhuoltoa.

Taulukko 1. Raportoituja lypsykarjojen terveydenhuoltoa kehittäviä hankkeita.

Tilojen kannattavuuden parantaminen oli myös kaikissa hankkeissa tavoitteena, mutta läheskään kaikissa sen toteutumista ei mitattu. Etelä-Pohjanmaan hankkeessa tilojen kannattavuuden todettiin parantuneen tilojen taloudellisen tuloksen ja kustannusten alenemisen mukaan. Pohjois-Pohjanmaalla todettiin terveydenhuoltoon osallistuneiden tilojen keskituotoksen parantuneen verrattuna muiden alueen tilojen keskituotokseen. Etelä-Savossa vaikutuksia mitattiin tuottajien itse täyttämällä alku- ja lopputilanteen kartoituslomakkeella. Tuloksia ei ole raportoitu. Pohjois-Savon hanke teetti terveydenhuollon eduista selvityksen, jossa laskettiin arvioita terveydenhuollon taloudellisesta hyödystä (Suomen Eläinterveydenhuolto, SETH: Terveydenhuoltotyön hyödyt). Siinä arvioitiin tilan hyödyksi keskimäärin 2000-3000 € vuodessa.

Terveydenhuollon toimivuuden parantamiseksi asetettuja tavoitteita olivat yhteistyömallien sekä tietojen keräily- ja käsittelymallien kehittäminen. Näitä asioita käsitellään edempänä. Muita tavoiteltaviksi asetettuja asioita olivat mm. positiiviset ympäristövaikutukset, työpaikkojen säilyttäminen tai uusien luominen, maidontuotannon yleisen eettisen hyväksynnän parantaminen sekä positiivisen ilmapiirin luominen tiloille. Kaikkien tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen on mahdotonta. Muutamassa hankeraportissa todettiinkin, että hankkeiden tavoitteet tulisi asettaa niin että niitä voidaan myös mitata.

Toimintamalleja ja kehittämisehdotuksia

Tilatietojen keräily

Lypsykarjan terveydenhuolto -työkirja on ollut ilmestymisensä jälkeen kaikissa hankkeissa tilatason terveydenhuoltokäynnin pohjana. Työkirja aktivoi tuottajaa itse tekemään karjan terveydenhuoltoa, ja se tehosti eläinlääkärin tilakäyntiä. Osa tuottajista kuitenkin koki työkirjan täyttämisen hankalaksi, ja siihen tarvittiin koulutusta tai neuvojan apua. Pohjois-Pohjanmaalla neuvojan esiselvityskäynti katsottiin hankkeen kuluessa tarpeelliseksi ja otettiin käyttöön työkirjan rinnalle kaikille tiloille. Ennen työkirjan ilmestymistä alkaneissa hankkeissa maitotilaneuvoja tai meijerin tuotantoneuvoja kävi kaikilla tiloilla ennen eläinlääkärin tilakäyntiä (Etelä –Pohjanmaa, RaJuPuSu –alue, ruotsinkielinen Pohjanmaa). Muissa hankkeissa neuvojat kävivät tarvittaessa tiloilla ennen tai jälkeen eläinlääkärin käynnin.

Eläinlääkärin käyntiä edeltävä neuvojan käynti sai eläinlääkäreiltä positiivista palautetta. Käynneillä neuvojat opettivat tuottajille mm. kuntoluokitusta ja vetimenpäiden arvostelua, välittivät eläinlääkärille tietoja utareterveydestä ja olosuhteista sekä tuotannon tunnusluvuista. Toisaalta neuvojankin työnkuvaa haluttiin kehittää enemmän myös tulosten tulkitsijaksi ja he antoivatkin myös näkemyksiään tilan kehittämisestä. Vuoden 2004 aikana saatiin käyttöön kansallisen kaavakkeen pohjaan esitäytetty Pro Agrian Pro Terveys- kaavake. Siihen tulostuvat tiedot suoraan tuotosseuranta-, siemennys- ja terveysrekistereistä, ja työläs tiedonkeräilyvaihe jää pois.

Tilakäynti

Tilakäyntikaavakkeet muotoutuivat hankkeiden aikana. Ns. kansallinen kaavake (Eläinten Terveydenhuolto: www.etu.fi, Fennovet Oy), joka on nyt saatavilla Pro Agrian kautta myös esitäytettynä, oli käytössä useimmissa hankkeissa. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa oli käytössä myös oma kaavakepohja. Pohjois-Karjalan hankkeella oli käytössä lisäksi seurantakäynnille oma kaavake. Palautetta annettiin myös vapaamuotoisesti ilman kaavaketta.

Arviona lomakkeista esitettiin, että lomakkeen pitäisi ohjata eläinlääkäriä enemmän esittämään arvioita ja ohjeita. Käynti ei saisi olla tarkastus ja suunnitelman teossa tuottajan tarpeiden kuunteleminen pitäisi nostaa etusijalle. Kaikille tiloille ei voi myydä samaa tuotetta. Tiloille kaivattiin myös tilakohtaisia laskelmia terveydenhuollon hyödyistä. Pohjois-Savon hankkeen tekemän kyselytutkimuksen mukaan (41 tilaa) yli 80% tiloista toivoi vapaamuotoista palautetta kaavakkeen sijaan. Käyntilomakkeen edelleen kehittäminen todettiin tarpeelliseksi.

Yhteistyö

Neuvojien ja eläinlääkärien yhteistyön onnistumista ja tukiverkoston luomista eläinlääkäreille pidettiin erittäin tärkeänä. Käytännössä tilatason yhteistyö saattoi olla kuitenkin vain raporttien lähettelyä. Toisaalta neuvoja ja eläinlääkäri olivat osassa käynneistä yhdessä tilalla (Etelä-Pohjanmaa). Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kokeiltiin viiden eri neuvojan yhteistä tilakäyntiä. Siellä todettiin sopivaksi neuvojamääräksi 2-3 neuvojaa yhdellä kertaa. Siellä myös samalla alueella toimivat neuvojat ja eläinlääkärit kokoontuivat kehittämään terveydenhuoltoa yhdessä. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa järjestettiin neuvojille ja eläinlääkäreille yhteiset utaretulehdusongelman selvitys –koulutukset, missä neuvojat ja eläinlääkärit oppivat tuntemaan toisensa ja toistensa työnkuvaa. Esimerkkinä yhteistyön tiivistämiseksi ehdotettiinkin lisää tällaisia yhteisiä koulutuksia tai tapaamisia. Hyötyminen yhteistyöstä tulee olla molemminpuolista. Neuvojat voivat hyödyntää vastavuoroisesti terveydenhuoltosuunnitelmia omassa työssään tilan ruokinta- ja kehittämissuunnitelmien teossa.

Praktikkoeläinlääkärin tukiverkostoon toivottiin myös pysyvää alueellista terveydenhuoltoeläinlääkäriä. Pro Agria Etelä-Pohjanmaan palveluksessa onkin pilottihankkeen jälkeen toiminut terveydenhuoltoeläinlääkäri jo usean vuoden ajan.

Henkilöresurssit

Pääasiassa praktikkoeläinlääkärien voimilla tehtiin terveydenhuoltosuunnitelmat neljässä hankkeessa (Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, ruotsinkielinen Pohjanmaa). Ruotsinkielisen Pohjanmaan hankkeessa ei ollut hanke-eläinlääkäriä lainkaan.

Sekä terveydenhuoltoeläinlääkärin että oman eläinlääkärin tekemät käynnit saivat tuottajien keskuudessa kannatusta. Lähes kaikissa hankkeissa yhdeksi tärkeäksi jatkuvan terveydenhuollon onnistumisen esteeksi todettiin praktikkoeläinlääkärien panoksen liian vähäinen osuus. Yleisimmäksi syyksi todettiin eläinlääkärien ajanpuute. Muita syitä olivat eläinlääkärien haluttomuus terveydenhuoltotyöhön (kiinnostuksen/tiedon puute), eläinlääkärien työaikajärjestelyt ja vaihtuvuus. Kunnissa, missä on useampia eläinlääkäreitä, ajan järjestäminen terveydenhuoltoon on järjestynyt usein kollegan avulla. Aina ei aika riitä siltikään, eikä yhteistyö toimi. Pohjois-Savossa laskettiin terveydenhuoltotyön resurssitarve, ja hanke informoi resurssitarpeesta kuntia. Ainakin siellä sekä Pohjois-Karjalassa eläinlääkärin aikapulaa on ratkottu palkkaamalla sijaisia varsinaiseen praktiikkatyöhön.

Jatkuvuus

Etelä-Pohjanmaan ja ruotsinkielisen Pohjanmaan hankkeissa alkuperäisiin suunnitelmiin kuului myös seurantakäynti. Pohjois-Karjalan hankkeessa päätös seurantakäynnin rahoittamisesta tehtiin hankkeen aikana. Muissa hankkeissa seurantakäyntejä ei pääasiallisesti tehty.

Esteeksi terveydenhuollon jatkuvuudelle mainittiin tilan aktiivisuuden puute, oman eläinlääkärin haluttomuus tehdä käyntejä, hanke-eläinlääkärin puuttuminen ja hankkeen rahoituksen loppuminen. Esimerkkinä tilan ulkopuolisesta kannustuksesta Kiteen Meijeri maksaa maidosta hintalisää, jolla ollaan saatu lisää tuottajia mukaan terveydenhuoltoon. Ulkopuolisen rahoituksen loppuessa osa eläinlääkäreistä on hinnoitellut käyntinsä todellisia kustannuksia alhaisemmaksi. Terveydenhuoltotyö on jatkunut, ja alkanutkin, myös hankkeissa toteutetusta mallista suppeampana (kuukausitarkastukset, vasikkatarkastukset, ongelmanselvitykset), jolloin hyöty on ollut joillekin tiloille helpommin näytettävissä.

Koulutus

Koulutusta järjestettiin kaikissa hankkeissa. Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa oli suunniteltu tuottajille 5-7 päivää kestävät peruskoulutuspaketit, jonka kaikki hankkeeseen osallistuvat tuottajat kävivät läpi. Koulutukset järjestettiin pienryhmissä ja usealla eri paikkakunnalla.

Tuottajien koulutuksista pienryhmätoimintaa pidettiinkin erityisen hyödyllisenä. Myös koulutusten tuominen lähelle tuottajia kuntiin, ja tuottajapuheenvuorojen pitäminen koulutuksissa saivat positiivista palautetta. Yksittäisiin koulutuspäiviin viljelijöiden todettiin lähtevän kuitenkin helpoimmin. Pitkiin koulutusjaksoihin tarvittiin enemmän aikaa varautua. Pohjois-Savossa pidettiin erityisesti eläinlääkärien koulutusta tärkeänä, ja eläinlääkärit "velvoitettiin" osallistumaan koulutuksiin ennen tilakäyntejä. Kaikki alueen kunnaneläinlääkärit osallistuivat koulutuksiin. Muissa hankkeissa eläinlääkärien koulutusta järjestettiin vaihtelevasti yhdestä päivästä (kansallinen koulutus vuonna 2002) noin kymmeneen erilaiseen koulutuspäivään (Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo).

Osassa hankkeista tehtiin hankkeen aikana palautekyselyjä, joiden avulla kehitettiin sekä tuottajien että neuvojien koulutuksia tarpeiden mukaisiksi. Silti suurimmassa osassa hankkeista todettiin, että tuottajille, neuvojille ja eläinlääkäreille tarvitaan edelleen lisää koulutusta terveydenhuollosta.

Markkinointi

Käytetyin markkinointikeino oli tiedotus. Kaikissa hankkeissa markkinointia tuottajille on tehty tiedottamalla suoraan tiloille "tonkkapostilla" tai kirjeitse. Lisäksi markkinointia on tehty tuottajatilaisuuksissa ja maatalousnäyttelyissä. Joukkotiedotusvälineistä on käytetty paikallislehtiä, ammattilehtiä, radiota ja paikallistelevisiolähetyksiä. Suoramarkkinointia tehtiin tilalla käyvien eläinlääkärien ja neuvojien välityksellä tilakäynnillä ja puhelimitse. Keski-Pohjanmaalla kunnaneläinlääkäri teki kuukauden ajan hankkeelle päätoimisesti töitä ja samalla rekrytoi tiloja mukaan toimintaan. Neuvojien ja eläinlääkärien suoramarkkinointia pidettiin tehokkaana tapana saada tiloja lisää. Juuri oikeaan aikaan tilalle esitetty tiedotus on ollut tehokasta. Pohjois-Pohjanmaan hankkeessa markkinointistrategiaan otettiin mukaan hinta: puolta halvempi osallistumistapa (67€ + alv), johon kuului vain eläinlääkärin käynti. Tällä muutoksella saatiin lisää tiloja mukaan. Suomen Eläinterveydenhuollon (SETH) tekemällä kyselytutkimuksella Pohjois-Savon tiloille hankkeen loppuessa tuottajien ehdottaman terveydenhuoltokäynnin hinnan keskiarvoksi saatiin 74€. Siellä hankkeeseen osallistuminen maksoi 100€ (+alv).

Materiaali

Hankkeissa tuotettiin eri käyttötarkoituksiin soveltuvaa aineistoa, jota tulee hyödyntää muuallakin kuin hankealueella. Näistä Lypsykarjan terveydenhuolto -työkirjaa on käytetty maanlaajuisesti. Työkirja on saatavilla sekä paperisena että sähköisenä versiona. Pirkanmaan alueella on ollut käytössä suppeampi esitietokaavake (Maito Pirkka). Toisaalta terveydenhuolto -työkirjaakin voi hyödyntää myös vain osittain erilaisten tarpeiden mukaan.

Tilojen tiedon hallintaan on tuottaja Juha Putkonen suunnitellut "Terveydenhuollon muistiinpanot" -excel ohjelman, jossa on mm. utareterveyspäiväkirja sekä sairaus- ja hoitotietojen sekä meijerimaidon koetulosten tilastointiosiot. Ohjelma sisältää myös taulukon, joka laskee hedelmällisyyden tunnusluvut yksittäisille lehmille ja hiehoille.

Kansallinen tilakäyntikaavake kehittyi hankkeiden aikana, ja nyt sen saa esitäytettynä osana Pro Agrian palveluja. Se korvaa hyvin numerotietojen osalta myös terveydenhuollon työkirjaa. Terve Lehmä -hankkeissa oli käytössä myös omat kaavakkeet, jotka olivat jaottelultaan selkeämpiä kuin kansallinen kaavake. Sisällöltään kaavakkeet eivät poikenneet merkittävästi toisistaan. Etelä-Savon hankkeessa apuvälineeksi tilakäynnille vasikoiden hyvinvoinnin, navettaolosuhteiden ja eläintautien torjunnan arviointiin olivat erilliset tarkistuslistat, jotka yksinkertaistavat varsinaisen tilakäyntikaavakkeen muotoa. Pohjois-Karjalan hankkeella oli erillinen seurantakäyntikaavake, joka oli suppeampi. Siinä toimintatapoja, olosuhteita sekä eläinten hyvinvointia arvioitiin kirjaamalla vain tapahtuneet muutokset kaavakkeelle eikä ensimmäisellä käynnillä tehtyjä asioita tarvitse toistaa.

Koulutusmateriaalia on tuotettu runsaasti kaikissa hankkeissa ja niitä voidaan ajatella hyödynnettävän uusien tuottajien koulutuksissa. Tuottajille on suunniteltu Pohjois-Karjalan Terve Lehmä -hankkeessa Power Point -pohjainen peruskoulutusmateriaali viiden päivän pituiselle terveydenhuoltokoulutukselle. Hedelmällisyydestä ja navetan olosuhteista on tehty opetusmateriaali Pohjois-Savon hankkeessa. Lisäksi hankkeissa on tuotettu Maatilan Pellervoon "Terve Eläin" -liitteitä ja muita esitteitä mm. ensiavusta ja naudan lopettamisesta.

Hankkeiden aikana tuotetusta aineistosta on luettelo raportin lopussa. Aineistoa on koottu sekä loppuneista että vielä käynnissä olevista hankkeista.

Pohdinta

Arvioina on esitetty (Vesa Rainio, Suomen Eläinlääkärilehti 6/2005), että vuosittain 10%:lle tiloista tehdään terveydenhuoltokäynti ja puolet näistä on seurantakäyntejä. Arvio voi hyvinkin osua kohdalleen, mutta alueellinen vaihtelu on suurta. Lisäksi samassa arvioinnissa todetaan että, alueesta riippuen 15-30%:lle tiloista olisi lähivuosina tehty käynti ja 20-25%:lle tiloista valtakunnallisesti. Alueelliset erot voivat olla suuremmat riippuen miten alueet määritellään. Joillakin hankealueilla päästiin jopa 39%:iin ensimmäisten käyntien osuudessa. Osa hankkeista jäi alle 15%:iin osallistuvien tilojen määrässä, eikä näillä alueilla ole tuettu terveydenhuoltoa hankkeen jälkeen. Vain kolmessa tämän selvityksen hankkeessa päästiin yli 20%:iin tilojen määrissä. Hankkeet ovat vastikään loppuneet, ja tilojen määrä tuskin nousee heti hankkeen loppumisen jälkeen. Viidesosa valtakunnan tiloista kuulostaa suurelta.

Suhteellisesti eniten tiloja osallistui terveydenhuollon kehittämiseen Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hankkeissa (noin 25 %). Yhteistä näille kahdelle terveydenhuollon hankkeelle oli: Pääasiallisesti terveydenhuoltosuunnitelman teki tilan oma eläinlääkäri, ja koulutusta järjestettiin joko määrällisesti paljon tai tiiviisti kurssimuotoisena sekä tuottajille että eläinlääkäreille. Maito Auran laadunkehittämishankkeeseen osallistui 39 % alueen tiloista. Maito Auran hankkeella oli yksi selkeä tavoite: saada tiloille laatujärjestelmä. Meijerien laatuhankkeissa voisi menestystä selittää asiakassuhteella, mutta vertailuaineistoa ei ole. Terveydenhuollon jatkuvuudesta ei ole riittävästi aineistoa, joten jatkuvuutta ei voida käyttää hankkeiden tuloksellisuuden mittarina. Tilojen osallistumisaktiivisuuteen vaikuttavat niin monet tekijät, että vertailu eri hankkeiden välillä on mahdotonta ja ehkä tarpeetontakin. Hankkeista voidaan poimia kansallisen terveydenhuollon käyttöön useassa hankkeessa hyväksi todettuja toimintatapoja, joista esille tuli tiivis yhteistyö neuvonnan kanssa, tuottajan aktivoiminen terveydenhuoltotyöhön ja oman eläinlääkärin osallistuminen tilan terveydenhuoltoon sekä toimijoiden kouluttaminen.

Terveydenhuollon myymiseksi tiloille voisi noudattaa myös markkinoinnin perusoppeja. Jotta tuote saadaan kuluttajalle, tulee sen olla kuluttajan tarpeita vastaava. Käsitellyissä hankkeissa kaikille tiloille on tarjottu pääasiallisesti samaa tuotetta. Valintaa tuottajat pystyivät tekemään lähinnä koulutusten valinnassa. Tiloille pitää voida tarjota vaihtoehtoja, jotta tilojen erilaiset tarpeet voidaan tyydyttää. Tarjolla pitäisi olla erilaisia ja eri hintaisia käyntejä, jotta voidaan keskittyä yhdellä kertaa juuri sillä hetkellä tilaa kiinnostavaan asiaan. Tilan omat neuvojat ja eläinlääkäri ovat parhaita arvioimaan tilan kanssa terveydenhuollon sopivaa tapaa ja sen kehittämisen antamaa taloudellista tulosta tilalle sekä markkinoimaan sitä tilalle. Heidän pitäisi myös toimia käytännössä yhdessä.

Tuotteen hinta tulee määrittää tuottajan maksuvalmiuden mukaan, joka määräytyy mm. tuotteesta saadun hyödyn perusteella. Palvelusta maksettava hinta määräytyy markkinoilla olevien muiden vastaavien tuotteiden mukaan (esim. muu neuvonta). Jos tuote halutaan nopeasti markkinoille, hinta tulee olla kohtuullinen. Kermankuorintastrategialla saadaan mukaan vain maksukykyisimmät.

Erityistä asiantuntemusta vaativan tuotteen jakelukanavana voidaan käyttää vain tuotteeseen perehtynyttä myyjää. Myyjällä pitää olla riittävä koulutus aiheeseen. Eläinlääkärien saatavilla oleva koulutus tulisi olla alueellisesti tasapuolista ja sitä tulisi olla tarjolla kaikille riittävästi. Neuvojat ja ainakin eläinlääkärit tarvitsevat terveydenhuollosta sellaistakin koulutusta, mikä antaa valmiudet myös markkinoimaan terveydenhuoltoa tilalle sen tarpeiden mukaan. Markkinointiviestinnän avulla pitää tiedottaa sekä saada tuottaja vakuuttuneeksi siitä, että tuote tyydyttää hänen tarpeensa. Hyöty ei voi olla pelkkä laatukyltti, vaan tuottajalle mahdollisuus parantaa tilan tuottoa ja elämänlaatuaan karjan paremman terveyden avulla.

Hankkeissa tuotettua materiaalia

Apuvälineitä tilakäynnille:

Lypsykarjan terveydenhuolto –työkirja (Keski-Suomen maaseutukeskus, Keski-Suomen Maitokunta, Idän Maito)

"Terveydenhuollon muistiinpanot" -excel ohjelma tiloille (tuottaja Juha Putkonen, Pro Agria Etelä-Savon maaseutukeskus)

Yksittäisten lehmien/hiehojen hedelmällisyyden tunnusluvut –excel ohjelma

Navettakäynnin tarkistuslistat eläinlääkärille (Pro Agria Etelä-Savon maaseutukeskus)

Oppaita ja tiedotteita:

Maidontuottajan käsikirja (Keski-Suomen maaseutukeskus, Keski-Suomen Maitokunta, Idän Maito)

Naudan ensiapu Maatilan Pellervo "Terve Eläin" 2/2002 (Aluekehityssäätiö Maito-Savo, Pro Agria Oulun maaseutukeskus)

Maatilan Pellervo "Terve Eläin" –liitteitä (Aluekehityssäätiö Maito-Savo)

Nautaeläimen lopettaminen –opas (Pro Agria Oulun maaseutukeskus, ProAgria Kainuu)

Vasikoiden hyvät olosuhteet –esite (Pro Agria Kainuu)

Naudan hedelmällisyysopas (Pro Agria Etelä-Savon maaseutukeskus)

Tuotantoeläinten hyvinvointi -idea kilpailun keksinnöt , KM-vet 5/2004 (Pro Agria Kainuu)

Luentomateriaalia:

Dia- ja kalvosarja Navetan olosuhteet (Lypsykarjojen terveydenhuoltohanke, Aluekehityssäätiö Maito-Savo)

Dia-sarja hedelmällisyydestä (Aluekehityssäätiö Maito-Savo)

Luentomateriaalia (vasikan hoito, sorkat, automaattilypsy)(Aluekehityssäätiö Maito-Savo)

Tuottajien koulutus –materiaali Power Point (Terve Lehmä -hanke Pro Agria Pohjois-Karjala)

Naudan synnytys- ja ensiapu -luento(Ell Virpi Kurkela)

Palautekyselyjä:

Arvio th-työn onnistumisesta ja tuotannon tunnusluvuista (Pro Agria Oulun maaseutukeskus, Maito ja Me -lehti, 7-8/2004)

Tuottajakysely ja Eläinlääkärikysely (Aluekehitysäätiö Maito-Savo, SETH: Terveydenhuoltotyön hyödyt)

Kysely koulutuksen ja tilakäyntiraportin tarpeellisuudesta ( Terve Lehmä -hanke, Pro Agria Pohjois-Karjala)

Kysely toimenpiteistä ja jatkuvuudesta tiloille (Terve Lehmä -hanke, Pro Agria Pohjois-Karjala)

Kysely eläinlääkäreille ja neuvojille (Terve Lehmä -hanke, Pro Agria Pohjois-Karjala)

Selvityksessä mukana olevat hankeraportit

1. Lypsykarjojen terveydenhuoltoprojekti, Etelä-Pohjanmaa, Osuuskunta Maitojaloste 1.1.1998-31.1.2001

2. Tulevaisuuden maitotilat –projekti, RaJuPuSu, Idän Maito 1.9.1998-31.3.2000

3. Keski-Suomen lypsykarjojen terveydenhuoltohanke, Keski-Suomen maaseutukeskus, Keski-Suomen Maitokunta 1999-2001

4.Maitotilan laadunkehittämishanke, Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Häme ja Uusimaa, Maito Aura 1999-2003, terveydenhuoltoeläinlääkärin kooste

5. Lypsykarjan terveydenhuoltohanke, Pohjois-Savo, Aluekehityssäätiö/ Maito-Savo

1.5.2000-31.5.2002

6. Lypsykarjan terveydenhuoltohanke II, Pohjois-Savo, Aluekehityssäätiö/Maito-Savo 1.6.2002-30.6.2004

7.Seuraava Askel 2, ProAgria Keski-Pohjanmaan maaseutukeskus 1.8.2000-30.9.2003

8. Laatuportaat - Kotieläintuotannon kannattavuuden parantaminen ja toimintaedellytysten kehittäminen, ProAgria Oulun maaseutukeskus 1.1.2001-31.12.2004

9. Terve Lehmä-hanke, ProAgria Pohjois-Karjala 1.1.2001-30.6.2004

10. Terve Lehmä –hanke, ProAgria Etelä-Savon maaseutukeskus 1.8.2001-31.12.2004

11. Djurens välmående (Lantbruk i Österbåtten), ProAgria Österbåttens Svenska Lantbrukskap 2001-2004